Pullo oli tyhjä ja mä lensin korkeella. Makasin laiturilla t-paidassa, joka oli märkä, koska olin puolen pullon vaiheilla heittänyt farkut ja kengät veks, loikannut järveen metsästää delfiinejä ja haukia. Samalla mä oli kiljunut täältä tulee Hauki biisiä sydämeni kyllyydestä. Juska kahlasi viel järvessä ja ui sitten laiturin päähän ja se nousi istumaan siihen. Mä aloin kikattaa hervottomasti, koksa Juska toi mulle mieleen jonkun hyvin treenatun manaatin ja levittelin käsiäni ja tein olemattomia lumiengeleitä laiturille. Savu tuoksui ja mun ruumis oli raskas. Mä nautin mun olotilasta, vaikka mulla oli syyllisyys kokoajan siitä, että olin juonut, mähän oli alkoholisti. Ja mitä mä nytkin tein istui varatun miehen kanssa, mä olin mutsin klooni. Aloin taas nyyhkiä ja se sai Juskan laskeutuu puolittain mun päälle ja se siveli mun lyhyttä mustaa tukkaa.
”Mä oon paha ihminen”, kuiskasin Juskalle nikottelun seasta ja sen suu kääntyi pieneen hymyyn. ”Et sä ole... sä olet vaan oma itsesi. Sille meistä ei kukaan voi mitään”, mies totesi ja kävi makaamaan mun viereen ja mä käännyi kanssa mahalleni ja tuijotin sen harmaita silmiä. ”Mä olen tekopyhä. Käyn AA:ssa ja katso mua nyt oon kännissä. ”, sanoin ja tuijotin tummaa veden pintaa pitkästyneenä. ” Julia hei, ei yksi känni tarkota, että sä sorrut taas. Sulla on ystäviä, jotka auttaisi sua, jos sä et oikeesti tuijottaisi omaa napaasi ja pelkäisi elää niin vitusti!”, Juska sanoi ja nousi istumaan yhtä-äkkiä. ”Sä luulet, että olet ainut, jolle on tapahtunut paskoi asioita ja voi voi voi, sä et halua välittää kenestäkään, koska sä pelkäät menettää. Olet itsekäs ja sitoutumiskammoinen. Julia yritä nyt vittu tajuta!”, mies huusi ja mä tuijotin sitä aidosti hämilläni. Mikä ihme sille oli tullut. Mua hiukan häiritsi, että se haukkui mua itsekkääksi sitä mä en ollut alkuunkaan... Vai olinko. Äkkiä mä havahduin, että Juska saattoi olla oikeassa. Vasta miehen nyyhkäisy sai mut jäykistymään. Okei mä ottaisin hatkat jos se alkaisi parkumaan.
”Sä et siis vieläkään tajua kuka mä olen”, Juska sano ja katsoi mua harmaisiin silmiin ja nielaisi. Mietin tosissani ja pudistin sitten päätäni. Mä en ollut koskaan aiemmin Juskaa nähnyt tai jos olin olin ollut niin kaasussa, etten muistanut. Mies otti paremman asennon ja tuijotti veteen. ” Sitten sä varmaan muistat Kimi Laakson?”, se totesi ja loi muhun pitkän katseen, joka sai mut nielaisemaan. Kuinka hemmetissä Juska tiesi Piikkivaaran pahimman narkkarin, joka oli asunut mun alakerrassa Paloaseman kujalla. ”Jos sulla on jotain nappileikkei, niin mä lähden.”, uhkasin ja mun ääni värisi, huomasin, äkkiä pelkääväni. Juska pudisti päätään ja mä tuijotin sitä. Hiljaisuus roikkui pitkään ja ärsyttävänä meidän välillä kunnes äkkiä mun pinna petti. ”Helvetti mistä sä sitten sen tunnet!”
”Kimi oli mun isovelipuoli”, Juska lausui ja tuijotti muhun. Mun oli paha olla, nyt kun mä katsoin Juskaa, tajusin, että siinä oli paljon samoi piirteitä, jotka oli mua kiehtonut just Kimissäkin. Nielaisin ja laskin katseeni maahan. ”Sä olit sä se blondi poika, joka mut pelasti Kimin raiskaukselta.”, totesi hiljaa ja mun kasvoi kuumotti, tämä ei voinut olla todellista. Mun ei tarvinnut, edes katsoa Juskaa koska nyt tajusin, kaikki sopi äkkiä liian hyvin yhteen. ”Miksi mun pitäisi sitten kertoa sulle, jos sä kerta tiedät”, kivahdin ja hikkasin kerran. ”Koska sä et mennyt silloin poliisille, sen sijaan sä joit, myit asuntosi ja petit Pasia, sä järjestit itse itseltäsi sen kaiken hyvän pois, koska sä pidit sitä sun syynä, kun Kimi kävi sun kimppuun.”, Juska sanoi ja tarrasi hellästi mun kädestä kiinni. Jostain syystä mä en ravistanut sen kättä pois, olin kai niin lamautunut ja vituuntunut siitä, että Juska oli tavallaan huijannut mua. Oikeastihan se tiesi musta vitusti asioita. Istuin Lopulta käänsin katseeni mieheen.
Me istuttiin taas hetki siinä käsi kädessä ja tuijotettiin mökille päin, musa oli vaennut aikaa sitten ja olin varma, että porukka oli varmaan jo sammunut, eikä suurin osa edes tajunnut, että kaksi oli joukosta pois. ”Mä olen pahoillani siitä mitä Kimille kävi”, rikoin lopulta hiljaisuuden ja Juska käänsi katseensa muhun. Kimi oli kuollut toissa keväänä, kun se oli juossut poliiseja karkuun ja suoraan taksin eteen.”Mä en”, se totesi hiljaa ja nojautui muhun päin.
Meidän huulet kohtasi jälleen toisensa ja me suudeltiin pitkään ja hartaasti. ”Annatsä?”, Juska kuiskasi sitten ja virnisti hiukan. Mun oli pakko naurahtaa ja iskin silmääni leikkisästi. ”Mun on kylmä. Mennään saunaan”, kuiskasin takaisin ja suutelin vielä Juskaa kerran. Me noustiin ylös ja käveltiin käsi kädessä saunalle, mä en muistanut sillä hetkellä, että maailmassa oli paljon muitakin kuin mä ja Juska. Esimerkiksi mun siskoni Aada, joka sattui olemaan myös Juskan tyttöystävä. Ja joka makasi sammuneena autuaan tietämättömänä mitä rannalla ja sinä aamuyönä tapahtui.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti