Ruttoprinsessa: 2.Luku

Mä muistan jotenkin tarkkaan ensi kerran kun mä näin sen, Juskan ensimmäisen kerran. Oikeastaan se varmaan alkoi viha-viha suhteella. Toisaalta, en olisi ikinä uskonut sitä. En varsinkaan Aadasta, joka muistutti olemukseltaan lähinnä kävelevää barbie-nukkea pitkine vaaleine hiuksineen ja sinisine silmineen. Lisäksi sillä oli aina jotain pissiskuteita. Mä muistan kuinka mä oli nauranut silmät päästäni kun se oli yksi kerta pölähtänyt mun kämpille esittelemään naapuri kaupastaan ostamaansa korsettia, joka oli valkoinen. Se sanoi, että se oli rajua ja rokkia. Ei se ollut. Jos mun kuteisiin vertasi. Aada tapansa mukaan oli silloin suuttunut mulle.

Mä menin käymään kotona sinä lauantaina, koska mulla oli vapaapäivä kiskalta. Meidän faija istui rappusilla tupakalla. Oikeastaan omakotitalo, jossa faija ja siskoni asuivat oli hieno. Keltainen, musta katto, pieni piha, jota isä tykkäisi laittaa. Istuin isän viereen ja laitoin tupakaksi, siinä me pössyteltiin hetki hiljaa. Lopulta isä avasi sanaisan arkkunsa.

”Aadalla on joku poika...”, isä sanoi ja katsoi mua jotenkin syyttävästi. Kohautin kulmiani hiukan, ne oli pinkit tänään, oli ollut aamulla sellainen tunne. Vaikkakin nyt kun näin isän samanvärisen katseen katsovan mua jotenkin syyttävästi, tuntui että niistä olisi pitänyt tehdä vaikka harmaat tai tummansiniset.

”No miksi sä mua katsot noin, mä olin eilen töissä”, tokaisin hiukan loukkaantuneena, ei mulla ollut aikaa seurata siskoni tekemisiä. Suoraan sanottuna, mä en edes halunnut nähdä miltä Aada näyttäisi seuraavana vuonna baarissa. Mä skippaisin suosiolla kaikki baarireissut sen kanssa.

Kumminkin faija oli saanut mut uteliaaksi. Mä tumpasin tupakan ja hypin sisälle. Paiskasin tahallani oven kiinni niin että kuului, että täältä tulloo jaffat! Kävelin suoraan Aadan huoneelle ja kurkkasin sisään, ei ketään. Kävin kurkkaa vierashuoneenkin, mutta sielläkään ei ollut ketään. Sen sijaan vesi, joka lorisi iloisesti suihkuhuoneessa kertoi, että siellä oli joku. Päätin keittää kahvit ja kävelin keittiöön keskittyneenä puhelimeeni, muuta tyyppi halusi tänään lähteä vähän maistelemaan ja mua pyydettiin mukaan.

”Et sitten hiljempaa tullut, mä melkein olisi odottanut viel, että olisit huutanut tullessasi vaikkapa Julia is da house!”

Jumakauta se ääni laitto mut värisee, joka paikasta. Sisältä, ulkoa ja päässä pätki. En tiennyt uskaltaisinko nostaa katsettani vai pitäisikö mun vaan loikkia takaisin. Sydän pamppailen mä nostin katseeni puhelimesta. Silloin se tapahtui, suurella räsähdyksellä mun ja Aadan maailmat kohtasi. Hyvä, ettei pää haljennut siitä äänestä. Meidän faijan keittiönpyödässä istui mies... siis mies ei mikään kiiltokuvapoika tai patu. Siinä se istui bokserisillaan ryystämässä kahvia kuin kotonaan. ”Nääh en mä... onko sumppia viel?”, mä kysyin ja menin pannulle. Olihan sitä, touhusin omiani siinä ja kurottauduin ottamaan mukia kun mun takaa kuului. ”Jumalauta sulla on paljon parempi takalisto kun siskollasi, ei sellainen luinen paska.”

Hyvä, ettei kuppi tippunut käsistä ja käännyin katsomaan sitä, hetken mä vihasin sitä, oikeastaan mä aloin vihaa sitä siitä hetkestä, koska luulin että se oli vittuilua. Tälläinen oli ensitapaamiseni Juskan kanssa, Jussi Kaikkonen, ikä 18 v, siskoni uusi poikaystävä ja mun tuleva syntini.

Ruttoprinsessa: 1.Luku

Mulla oli varsinainen Deja vu päällä... Nopean ohikiitävän hetken mä todella uskoin, että se ihminen, joka räksytti mulle ja jonka toisessa puolessa roikkui mustatukkainen unelma, olisi mutsi. Mä muistin hyvin tarkkaan sen päivän, kun mutsi oli lähtenyt meiltä lopullisesti. Se oli pukeutunut mustaan polvipituiseen hameeseen ja sillä oli päällä, joku ihme valkoinen ruuhtana, jossa oli punaviinitarha. Se huojui edestakaisin kuin mikäkin tuulen raiskaama vinkuheinä. Kai sillä oli kolmas viikko menossa. Me oltiin isän kaa yritetty selittää Aadalle, että Kaija, en mä sitä enää siinä vaiheessa sanonut mutsiksi, oli työreisulla. Isälle oli ollut liikaa se kun, se oli pari yötä sitten iskenyt kirveen meidän kerrostalon oveen, puolialasti se oli hillunut pitkin käytäviä. Mä en ymmärrä kuinka Ensio, mun faija siis, oli sitä kestänyt. Siinä mä, Julia Koskinen, silloin 16, katsoin kun meidän pikku prinsessamme Aada roikkui äidin käsipuolessa itkien, että äiti ei saisi mennä. Eihän Aada sitä silloin tajunnut, että näin olisi parempi, eikä se ei tänäkään päivänä ollut sitä tajunnut. Äiti nosti Aadan syliinsä, se oli ollut varsinainen punkero silloin yhdeksän vuotiaana, kun miettii, että nyt se oli muakin hoikempi. Mun tylsän harmaat silmät tuijotti mutsia oman huoneen ovelta. Se lupasi Aadalle, että se voisi tulla koska tahansa kylään. Mutsi oli aina ollut hyvä tossa, tekee lupauksia... Lupauksia, joita se ei pitänyt. Sille ei merkinnyt mitään sen tyttäret. Se olisi vaihtanut meidät pulloon jos olisi voinut. Mähän olin ollut puhdas vahinko... Mutsi oli just täyttänyt 17 kun mä synnyin kaksi kuukautta sen syntymäpäivien jälkeen. Isä oli täyttämässä 18, kuukausi mun syntymän jälkeen. Jotenkin iroonista, että mutsi oli meinannut aborttia, mutta se oli joutunut johonkin onnettomuuteen... Luuli saaneensa keskenmenon, minä tyttö se siellä kohdussa en kuollutkaan. Silloin mutsi päätti pitää mut. Kai se oli sen elämän suurin virhe, olin mä joskus kuullut kuinka se oli kännissä isän kanssa tapellut musta. Ettei mua olisi pitänyt koskaan synnyttää. Mä olin seitsämän, kun meidän Aada syntyi. Aadaakin yritettiin viisi vuotta, pian Aadan syntymän jälkeen mutsi sitten tajusi, että oli vanha ja ruma akka... Ja siitä se lähti. Viina, miehiä ja sekoilua. Pitkään isä sitä sitten katsoikin.

Äidin lähdön jälkeen tottakai mun pikkusisko sai isän kaiken huomion. Mä oli pahimassa teini-iässä ja silloin mä kai muuttui. Ennen me oltiin oltu vaan prinsessoja... Mutta sitten musta tuli rutto ja Aadasta kristalli. Musta tuli rutto, koska kaikeen mihin mä jollain tavoin koskin meni aina ihan päin helvettiä. Mun elämä alkoi pyöriä liikaa viinan ja sekalaisen seurakunnan ympärillä. Se taisi olla seuraava kevät kun tulin kotiin joltain festareilta. Mun ylähuulen keskellä paistatteli päiväänsä mun tuliterä medusa-lävistys. Huulet ja silmät oli mustat aivankuin olisin vetänyt ne tinnerillä sekä tukka oli pinkkimusta ja käsi puolessa tuli mua ainakin viisi vuotta vanhempi mies Jere. Silloin mä tajusin, että mun ja Aadan maailmat ei ikinä kohtaisi. Mä en vaan koskaan arvannut, että ne kohtaisi mitä pahimmalla tavalla ikinä.